Miten konkreettisesti mittaisit työsi arvoa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä? Esitin tällaisen kysymyksen luennollani Turun yliopistossa lääkekehitystä opiskeleville opiskelijoille. Kysymys oli aika vaikea. Sain vain yhden vastauksen. No, kuten kaikki opetustyötä tekevät tietävät, helppoihinkin kysymyksiin saattaa tulla vain yksi vastaus.

Lääkekehitystyön arvoa voisi rohkean vastaajan mukaan mitata sillä, kuinka suurta määrää potilaita kyseisellä lääkkeellä tulevaisuudessa hoidetaan. Tähän oli helppo esittää vastakysymys, että eikö harvinaislääkkeiden kehittäminen ole sitten tässä mielessä arvokasta? Tulevaisuuden potilasmäärään liittyy myös melkoista epävarmuutta lääkekehitysprojektin alkumetreillä.

Arvo (engl. value) on terveydenhuollossa ja lääkealalla käsite, joka esiintyy monessa yhteydessä. Tekisi mieli sanoa, että kaikkialla. Lääkekehityksessä ja -tutkimuksessa on oikeastaan aina ollut kysymys juuri arvosta ja (odotus)arvon luomisesta. Tästä syystä tarvitsemme mittareita, joilla tämän työn arvoa voidaan mitata nyt ja tulevaisuudessa. Mittarien olisi syytä olla yksityiskohtaisempia kuin vaikkapa sairauksien parantaminen, terveyden tuottaminen, kärsimyksen lieventäminen tai sairauksien ennaltaehkäisy.  

Perustutkimusta tekevälle sopivan konkreettisia arvon mittareita ovat esimerkiksi patentit, yritystoiminta, rahoituksen saaminen, tieteelliset julkaisut, tieteellinen aktiviteetti ja erityyppiset yhteistyömuodot esimerkiksi yritysten kanssa.

Pääomasijoittaja katsoo potentiaalia monesta kulmasta

Yrityksen alku- ja kasvuvaiheen pääomasijoittajille valuaatio eli arvon määritys on arvon luomisen ohella keskeistä. Pääomasijoittajan pitäisi pystyä arvioimaan mahdollisuudet ja potentiaali esimerkiksi pörssilistautumiselle tai konsolidaatiolle. Tähän tarvitaan formaalin analyysin lisäksi kokemuksellista tietoa ja verkostoja. Sijoittaja voi myös päätellä jotakin potentiaalisesta sijoituskohteesta sen perusteella, millaista rahoitusjärjestelyä kohteena oleva yritys on hakemassa.  

Suurempien yritysten kiinnostus yleensä kasvaa lääkekehityshankkeen edetessä pre-kliinisestä vaiheesta  faasien I-III ihmistutkimuksiin. Suuria kansainvälisiä lääkeyrityksiä tarvitaan, jos lääkettä halutaan valmistaa, jakaa ja markkinoida maailmanlaajuisesti. Yksi mittari tutkimus- ja tuotekehitysprojektin kannattavuudelle on sen riskivakioitu nettonykyarvo, jotta voidaan mitata nettodiskontattuna kassavirtana. Eli lasketaan eri aikoina tapahtuvien kassavirtojen nettoarvo nykyisen rahanarvon mukaan ottaen myös huomioon projektin vaiheiden onnistumistodennäköisyydet. Jos kassavirta on positiivinen, maksaa sijoitus todennäköisesti itsensä takaisin ja projekti tuottaa voittoa. Lääketutkimuksessa on pitkin matkaa suuri todennäköisyys sille, että tutkimusprojekti epäonnistuu. Faaseissa I-III onnistumisen todennäköisyys on joka tutkimusvaiheessa karkeasti ottaen 40–65 % luokkaa. Todennäköisyyksien kertolaskusäännöt kannattaa tällöin pitää mielessä.

Houkuttelevat sijoituskohteet voivat kaiken aikaa johtaa eräänlaiseen huutokauppaan, joka aiheuttaa tuotteen tai yrityksen hinnan nousun. Tuotteen ostamatta jättäminen tai sijoituksesta luopuminen voi johtaa hylkäämisvirheeseen. Riskinä on toisaalta hyväksymisvirhe. Kallis innovaatio voi osoittautua ajan mittaan arvottomaksi. Viime vuosikymmenten taloushistoria eri toimialoilla on täynnä esimerkkejä kummastakin virhepäätelmästä. 

Maksajat mittaavat hoidollista ja taloudellista arvoa

Kun lääke on läpäissyt tutkimus- ja myyntilupavaiheen, joudutaan hieman toisenlaisiin arvokeskusteluihin. Uutta lääkettä arvioivat viranomaiset ja lääkkeen maksajat (vakuutuslaitokset yms.) tarkastelevat lääkkeen hoidollista ja taloudellista arvoa. Tällöin arvioidaan vaikkapa sitä, että tuottaako uusi lääke enemmän elinvuosia ja elämänlaatua kuin muut käytössä olevat hoitomenetelmät. Uusi lääke joutuu puntariin, jossa arvioidaan terveystaloustieteen menetelmillä sitä, että onko uusi lääke kustannusvaikuttavaa hoitoa ja mikä on sen käyttöönoton budjettivaikutus esimerkiksi sairaalan lääkemenoihin. Jos uudella lääkkeellä ei ole lisäarvoa tai maksajilla ei ole lisäarvosta maksuhalukkuutta riittävästi, on myyjän turha odottaa saavansa lääkkeestään lisähintaa olemassa oleviin lääkkeisin nähden. Voi käydä niin, että maksajat eivät ole halukkaita ottamaan lääkettä käyttöön siinä vaiheessa ollenkaan. Ei, vaikka lääkkeellä on jo myyntilupa ja se on läpäissyt pitkän tutkimus- ja tuotekehitysprosessin ja aiemmat arvon määrityksen vaiheet.

Arvosta on siis pitkin lääkkeen elinkaarta otettava jatkuvasti mittaa. Pelaajat ja mittavälineet vain vaihtuvat pitkin matkaa, mikä tekee seikkailusta loppujen lopuksi riskialttiin ja vaikeasti ennustettavan.

Juha Laine, työelämäprofessori