Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on myöntänyt InFLAMES-ryhmänjohtajalle, professori Olli Raitakarille maamme merkittävimpiin lääketieteellisiin tunnustuksiin kuuluvan Matti Äyräpään palkinnon. Raitakarin tutkimustyön tavoitteena on lisätä ymmärrystä elintapojen ja ympäristötekijöiden merkityksestä elämänkaaren eri vaiheissa ja yli sukupolvien.

Olli Raitakarin (s. 1963) tutkimustyö kytkeytyy kansainvälisiin ja kansallisiin kohorttitutkimuksiin, joiden avulla selvitetään muun muassa sairauksien syntyyn vaikuttavia tekijöitä koko elinkaaren aikana. Työn tuloksia on laajasti hyödynnetty muun muassa kansainvälisissä pediatrisen kardiologian preventiosuosituksissa. 

Raitakari on kardiovaskulaarilääketieteen professori Turun yliopistossa. Vuodesta 2019 hän on johtanut Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhteistä Väestötutkimuskeskusta. 

– Tuntuu hienolta saada tällainen huomionosoitus. Arvostan sitä suuresti! Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä työtä hienojen ja lahjakkaiden ihmisten kanssa, jotka toimivat johtamissani väestöhankkeissa – yksilöiden menestys pohjaa vahvasti tiimityöhön.  

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan Raitakari on toiminut vuonna 1978 aloitetun ja edelleen käynnissä olevan Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -seurantatutkimuksen pääkoordinaattorina. Lisäksi hän johtaa STRIP-tutkimusta, jossa on selvitetty ravitsemussuosituksiin perustuvan ruokavalion terveysvaikutuksia lapsilla ja nuorilla.

Pitkäjänteisen työn tuloksena LASERI on tällä hetkellä maailman tarkimmin karakterisoitu lapsuudesta aikuisuuteen jatkunut kohorttitutkimus.

”Perustutkimuksen merkitystä ei ymmärretä” 

– Viime vuodet ovat kuluneet hankkeessa, jossa LASERI-tutkimus laajennettiin kolmen sukupolven kohortiksi, kun mukaan kutsuttiin alkuperäisten osallistujien lisäksi heidän vanhempansa ja lapsensa, Raitakari kertoo.

Tarkoituksena on selvittää, onko vanhempien tai isovanhempien altistuminen riskitekijöille, esimerkiksi tupakansavulle tai stressille, yhteydessä jälkeläisten sydän- ja verisuonisairauksien riskiin, kognitiivisiin toimintoihin sekä psykologiseen hyvinvointiin.

– Hanke on suunniteltu testaamaan hypoteesia, jonka mukaan ympäristön aiheuttamat muutokset geenien toiminnassa voivat periytyä sukupolvelta toiselle sukusolujen epigenomin välityksellä ja vaikuttaa näin jälkikasvun terveyteen. Kokeelliset tutkimukset ovat todistaneet ilmiön eläimillä, mutta ihmisillä sitä ei ole vielä vahvistettu.

Vanhan kohorttitutkimuksen uudistaminen ja ylläpitäminen ilman jatkuvaa perusrahoitusta on kunnioitettava ja merkittävä saavutus, palkintoperusteluissa todetaan. Raitakari pitääkin uransa kohokohtina pitkäaikaisen rahoituksen taanneita kansainvälisiä apurahoja sekä akatemiaprofessuureja. 

– Olen huolissani nykykehityksestä, joka on vaikeuttanut tutkijan arkea. Ajoittain vaikuttaa siltä, että perustutkimuksen merkitystä ei oikein ymmärretä. Rahoituksessa on siirrytty monimutkaisiin kustannusmalleihin. Yliopistojen perusrahoitus on kilpailutettu, mikä on johtanut liialliseen hankehumppaan. Lisäksi lainsäädännöllä on vakavalla tavalla vaikeutettu rekisteritiedon hyödyntämistä terveystutkimuksessa. Sopii toivoa, että nuorten tutkijoiden motivaatio pysyy yllä vaikeuksista huolimatta.

Olli Raitakari

• Valmistui lääkäriksi Turun yliopistosta vuonna 1989.
• Turun Yliopiston ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen yhteisen Väestötutkimuskeskuksen johtaja.
• LASERI- ja STRIP-tutkimusten päätutkija.
• InFLAMES-lippulaivan ryhmänjohtaja
• Perustajajäsen kansainvälisessä i3C konsortiossa, jonka tarkoituksena on selvittää lapsuudenaikaisten riskitekijöiden ja elintapojen yhteyttä tutkittavien sydän- ja verisuonitautien sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen.
• Ohjannut 35 väitöskirjaa, tällä hetkellä 7 väitöskirjaopiskelijaa.