Tietoa terveen elämän rakennusaineksista on riittävästi, mutta tiedon muuttuminen teoiksi ja motivaatioksi on kokonaan oma haasteensa. Miten tieto pitäisi sitten tarjoilla, että sillä olisi vaikutusta? Muun muassa tätä pohdittiin tiistaina 2.10. 2023 How to live a healthy life -keskustelutilaisuudessa, joka oli avaamassa 80 vuotta täyttävän Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan juhlaviikon ohjelmaa.

Terveys ja toimintakyky kehittyvät tekemällä -viestin saattoi lukea tilaisuuden pääpuhujan, Jyväskylän yliopiston liikunnan työelämäprofessorin Sami Kalajan esityksestä. Kalaja totesi, että ihminen ei synny maailmaan valmiiden motoristen taitojen kanssa, vaan ne pitää oppia. Vähitellen, matkan varrella, lihakset ja hermosto harjaantuvat ja samalla aivot muuttuvat pysyvästi. Tietyt perustaidot ovat tärkeitä.

– Esimerkiksi uiminen on portti muihin taitoihin. Ellet osaa uida, et ala harrastaa surffaamista, vesipalloa tai purjehdusta. Kun opit juoksemaan, voit omaksua palloilulajeja, joissa juostaan. Kun osaat heittää palloa, taitoa voi soveltaa lukuisiin lajeihin, Kalaja selventää.

Hyvät motoriset taidot takaavat lapselle aktiivisemman elämän, joka tuottaa hyvinvointia. Ja mikä tärkeintä, liikkuminen ja fyysinen tekeminen lisäävät aivojen plastillisuutta, muovautuvuutta.  Aivot hyötyvät, kun opimme uuden motorisen taidon. Sen ei kuitenkaan tarvitse aina olla urheilutaito, eikä oppiminen rajoitu lapsiin, Kalaja korosti.

– Nouse pyörän päälle eri puolelta kuin normaalisti tai käytä veistä vasemmassa ja haarukkaa oikeassa kädessä, Kalaja vinkkasi. Ja mikä olisi Sami Kalajan mukaan aikuiselle motoristen taitojen kuningaslaji? Jongleeraus.

Hyvinvointi paranee perusasioilla, vai paraneeko?

Hyvinvoinnin kohentaminen on monen haave ja jopa aikamme vaade kunnon kansalaiselle. Syystä tai toisesta ohjeet sairauksien torjuntaan, joita lääketiede ja tutkimus tarjoavat, eivät pure kaikkiin. Tämä harmitti ainakin InFLAMESin johtajaa, akateemikko Sirpa Jalkasta. Hän oli yksi keskustelijoista paneelissa, jonka tehtäväksi oli annettu tarkastella hyvinvoinnin lisäämisen keinoja. Paneelissa puhetta johti professori Juhani Knuuti Turun PET-keskuksesta.

– Syö hyvin, harrasta liikuntaa ja nuku, Jalkanen listasi tutut terveystekijät. Niillä tuetaan myös ihmisen puolustusjärjestelmää, jonka pitää toimia juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Jalkanen sanoi, että jos ravitsemus on kunnossa, ravinnelisiä ei tarvita ja erilaiset ruokahypetykset voi jättää omaan arvoonsa.   

Kukaan panelisteista ei kiistänyt Jalkasen listaa, mutta muitakin näkökulmia esitettiin.

– On totta, että tiedämme, mikä on meille hyväksi, mutta olemme myös vihdoin ryhtyneet pohtimaan, kuinka ohjaamme ihmisen motivaatiota suuntaan, jossa asioita alkaa tapahtua. Käsitykseni on, että meidän pitää ymmärtää paremmin kehon, aivojen ja mielen kokonaisuuttaa, kuinka ne toimivat yhdessä, sanoi apulaisprofessori, aivotutkija Tiina Parviainen Jyväskylän yliopistosta.

– Ongelmamme on, että tieteessä keskitymme kukin yhteen asiaan, vaikka otteemme terveyteen pitäisi olla kokonaisvaltainen. Sosiaalisen ymmärryksen pitäisi lähentyä lääketieteellistä ymmärrystä, Parviainen sanoi.

Psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta huomautti, että aivan kaikkeen ihminen ei voi terveydessään ja hyvinvoinnissaan vaikuttaa. Jos huonosti käy, kehittyvät aivot altistuvat stressille jo kohdussa ja syntymän jälkeen stressaava ympäristö muokkaa aivoja aiheuttaen niihin pysyviä muutoksia.

– Aikainen stressi vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen siten, että se voi lisätä eri sairauksien riskiä myöhemmin, Karlsson totesi. Kyseessä ei ole vain yksilön tai perheiden ongelma, vaan katse täytyy kääntää myös yhteiskuntaan. Ympäristö, joka tuottaa ihmiselle osattomuuden, köyhyyden ja epätasa-arvon kokemuksia, on erittäin stressaava, Karlsson totesi.

– Hyvinvoinnin edistämiseksi meidän pitäisi keskittyä ihmisten välisiin suhteisiin ja laskea stressitasot normaaliksi. Stressitön elämä ei sekään ole hyväksi, siksi esimerkiksi lasta kaikilta pettymyksiltä varjeleva curling-vanhemmuus ei ole hyvästä, Karlsson kiteytti.

Tarjoa tietoa, mutta kommunikoi myös

Voisiko potilaan terveyttä edistää kommunikaatiolla, aprikoi How to live healthy life -tapahtuman toinen paneeli. Väitöskirjatutkija Saija Inkeroinen ja tutkimuspäällikkö Harry Köhler edustivat paneelissa Turun yliopistoa ja professori Johanna Ruusuvuori Tampereen yliopistoa. Keskustelua luotsasi Turun yliopiston professori Katja Joronen.

Paneelissa keskusteltiin tiedon ja kommunikaation eroista. Asiantuntijoilla näytti olevan yhteinen käsitys siitä, että lääketieteessä ja lääkärintoimessa yliarvioidaan herkästi tiedon eli informaation merkitystä. Tieto on tärkeää, mutta sen rinnalla potilaan tai asiakkaan kokemus kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisesta on olennaista.

– Kommunikaation pitää silti ensi sijaisesti palvella työn pääasiallista tavoitetta, hoidon toteutumista ja potilaan terveyttä. Jos ammattilaisen huomio on vaikkapa siinä, että potilas tuntee olonsa mukavaksi vastaanottotilanteessa, se ei ehkä johda parhaaseen tulokseen potilaan hoidon ja terveyden kannalta, Harry Köhler linjasi.

Kysyminen johtaa keskusteluun

Kommunikaatiossa kysymykset ovat kultaa. Koko potilaan elämänhistoriaa ei tarvitse selvittää, mutta yksi, kaksi hänen arkeaan koskevaa kysymystä voi muuttaa kohtaamista.

Johanna Ruusuvuori totesi, että  ammattilaisen ja asiakkaan erilaiset tiedon lajit, asiantuntijatieto ja kokemustieto, kohtaavat parhaiten, kun syntyy keskustelu. Tähän päästään, kun ammattilainen ottaa selvää asiakkaan näkökulmasta kysymällä.

– Britanniassa lääkärit kysyvät usein potilaalta, että huolestuttaako tämä sinua? Meillä sitä ei juuri kysytä. Välillä olisi myös hyvä kysyä potilaalta, että ymmärsinkö oikein, tarkoititko tätä, Johanna Ruusuvuori sanoi.

Saija Inkeroinen muistutti, että tieto on valtaa ja tämä tulisi tiedostaa lääkärin ja potilaan kohtaamisessa. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että pelkkä tiedon jakaminen ei riitä koskaan.

– Potilas pitää tuntea. Lisäksi on hyvä tunnistaa voimaepätasapaino, joka vallitsee terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan välillä. Kohtaamisessa pitäisi päästä potilaskeskeisyyteen, siihen että ihminen kokee, että nyt puhutaan hänestä ja hänen hyvinvoinnistaan, Inkeroinen tiivisti.

How to live Healthy Life -tapahtuman järjestivät Turun yliopiston Terveys, diagnostiikka ja lääkekehityksen temaattinen kokonaisuus, Terveyskampus Turku ja InFLAMES-lippulaiva.