Viruksen aiheuttamaan akuuttia keuhkovauriota sairastavalle potilaalle ei pitäisi hoidon alkuvaiheessa antaa kortikosteroideja, koska ne estävät elintärkeän interferonin toiminnan. Interferoni on välttämätön taistelussa virusta vastaan. Osaa potilaista suojaa kuitenkin geenimuunnos, jonka takia kortikosteroidin interferoniin kohdistuvat haitat jäävät vähäiseksi.    

Akateemikko, InFLAMES-johtaja Sirpa Jalkanen ja akatemiatutkija Maija Hollmén onnistuivat vuonna 2020 osoittamaan, että interferonin ja kortikosteroidien antaminen yhtä aikaa vakavasti sairaille keuhkovauriopotilaille oli erittäin haitallista. Yhdistelmä lisäsi potilaiden kuolleisuutta, koska kortikosteroidit estivät tulehdusta vähentävän interferonin toiminnan. Interferoni on elimistön oma välittäjäaine, jota voidaan myös annostella synteettisenä lääkkeenä.

– Tieto haitallisesta yhteisvaikutuksesta oli hyvin tärkeä tuolloin Covid-19-pandemian pahimmassa vaiheessa, sillä taudin hoidoksi käytettiin sekä kortisonia että interferonia. Nyt tiedämme, että tärkeintä on, että ne tulisi annostella eri aikaan, Jalkanen toteaa.

 Osa potilaista selvisi vähemmin haitoin – miksi?

Jalkasen ryhmä halusi vielä selvittää, miksi osa keuhkovauriopotilaista sai kortikosteroidihoidosta vaikeita oireita, mutta osa pääsi vähemmällä. Syy tälle on nyt selvinnyt. Ero johtuu geenimuutoksesta, polymorfiasta, joka vaikuttaa viime kädessä siihen, miten kortikostreoidi ja interferoni ”keskustelevat” keskenään.  

– Kortikostreoidireseptori sitoutuu solussa tiettyyn kohtaan interferonireseptoria. Jos potilaalla on interferonireseptorissa muutos juuri sillä kohtaa, sitoutumista ei tapahdu. Eli tällöin kortikosteroidi ei pääse vaikuttamaan haitallisesti interferoniin, Jalkanen kertoo.

Geenien vaihtelu yksilöstä toiseen on luonnollinen ilmiö, jolla on joskus merkitystä, joskus ei. Tässä tapauksessa pieni muutos geenin emäsjärjestyksessä aiheuttaa sen, että osa vakavasti sairaista potilaista sai kortikosteroideista lievempiä haittoja ja heillä on parempi vastuskyky virusinfektioita vastaan kortisonihoidosta huolimatta.

Jalkasen mukaan ero näkyi myös suurissa aineistossa, joissa tarkasteltiin covid-potilaiden sairauden vakavuutta. Potilailla, joilla geenimuutos jarrutti kortikosteroidin sitoutumista interferoniin, tauti oli lievempi ja selviytyminen parempaa.

Muutos on noin kolmanneksella suomalaisista

– Tämän eron esiintyminen vaihtelee suuresti eri maanosien välillä. Meillä noin kolmasosa ihmisistä kantaa geenimuutosta, joka turvaa interferonin toimintaa. Muutoksen voi tunnistaa geenianalyysillä eli samalla menetelmällä, jota käytimme tutkimuksessamme, Jalkanen kertoo.    

Jalkanen tähdentää, että uusi tieto ei muuta sitä, että kortikosteroidihoidosta on virusinfektioiden alkuvaiheessa yleisesti haittaa.

– Toisaalta on hyvä muistaa, että taudin myöhemmässä vaiheessa, kun virus on torjuttu, mutta keuhkoverisuonet ja muut rakenteet ovat rikki ja elimistössä valitsee yleistynyt tulehdustila, kortikosteroidista on nykytutkimusten mukaan hyötyä, eli lääkityksen ajoitus on tärkeää.

Jalkasen ryhmän tutkimus on julkaistu arvostetussa Critical Care -tiedelehdessä.

Lue alkuperäinen artikkeli: Polymorphism in interferon alpha/beta receptor contributes to glucocorticoid response and outcome of ARDS and COVID-19