Lääketieteen tohtori Antti Hurme aloitti Turun Immunologiakeskuksen kliinisenä johtajana helmikuussa 2026. Hän sanoo, että immunologiakeskus on juuri se mitä tarvitaan, jotta immunologista perustutkimusta voitaisiin tuoda osaksi kliinistä työtä. Vahvuutenaan uudessa tehtävässä  Antti pitää sitä, että hän tuntee sekä  tutkimuslaboratorion että sairaalamaailman arjen. – Olen helppo linkki klinikkaan, olkaa rohkeasti yhteydessä, hän kehottaa.

Antti Hurmeen kiinnostus immunologiaan ja immuunijärjestelmään heräsi jo perusopintojen aikana professori Riitta Lahesmaan ryhmässä, jossa hän tutki T-solujen erilaistumista. Väitöskirja, jonka hän teki professori Ilkka Julkusen ryhmässä, käsitteli SARS-CoV-2-infektion ja rokotusten immuunivasteita.

Hurmeen kiinnostus immunologiaan jäi pysyväksi ja häntä kiehtoo yhä alan peruskysymys eli se, miksi elimistö hyökkää itseään vastaan ja miten erotetaan, mikä on omaa ja mikä vierasta kudosta, kuten mikrobeja tai syöpää.

–  Hakeuduin valmistumisen jälkeen sisätaudeille, sillä minua kiinnosti sairauksien systemaattinen pohdinta ja suoraan taustasyihin vaikuttaminen. Päädyin erikoistumaan reumatologiaan koska koin, että se on erikoisaloista lähimpänä kliinistä immunologiaa.

Nivelreuma on yhä sairauskartalla

Nivelreuman biologisten lääkkeiden keksiminen mullisti tämän autoimmuunisairauden hoidon, mutta nekään eivät pyyhkineet reumaa sairauskartalta.

– Taudin taustasyyt ja tarkemmat mekanismit ovat yhä selvittämättä, emmekä aina voi tietää, kuka potilas hyötyy mistäkin hoidosta. Lisäksi nykyisiinkin hoitoihin liittyy haittoja, kuten lisääntynyt alttius infektioille, Hurme huomauttaa.

Kun ihmisen immuunijärjestelmää mennään säätämään, joudutaan tasapainoilemaan: liian voimakas vaikuttaminen voi aiheuttaa autoimmuunisairauksia ja jos taas immuunijärjestelmää säädetään liian vaimeaksi, uhkana voivat olla kasvaimet.

Tulevaisuuden immunologian haasteena Antti Hurme pitääkin sitä, miten kohdistetaan oikeat hoidot oikealle potilaalle ja oikealla vahvuudella.

– Halusin päästä ilmiasudiagnostiikasta taustavaikutteiseen hoitosuunnitteluun, jota ohjaa potilaan yksilöllinen profiili. Siihen tarvitaan kliinisen immunologian ja perustutkimuksen yhteistyötä jotta voimme tunnistaa potilaita yhdistäviä mekanistisen tason tekijöitä.

Nobel-laboratorio kutsuu

Turun Immunologiakeskuksen johtamiseen tulee lisää kierrettä siksi, Hurme lähtee keväällä 2026 Osakan yliopistoon Shimon Sakaguchin ryhmään perehtymään säätelijä-T-soluihin ja niiden terapeuttiseen hyödyntämiseen

Apurahakauden ajoitus sattui kaikesta huolimatta sikäli enemmän kuin kohdilleen, että Sakaguchi kumppaneineen sai vuoden 25 lääketieteen Nobelin säätelijä-T-solujen tutkimuksesta. Nobel on kruunu kehityksessä, jossa säätelijä-T-solut ovat tehneet nousun ylenkatsotusta immuunijärjestelmän sivuosan esittäjästä yhdeksi alan päätähdistä. Muutos on ollut suuri.

– Säätelijä-T-solut eivät enää ole vain perustutkimuksen kohde, vaan niiden ympärille on alkanut rakentua myös kliinistä kehitystä. Alalla on käynnissä useita kliinisiä tutkimuksia, uusia startupeja on syntynyt, ja vastikään uutisoitiin, että ensimmäinen tyypin 1 diabeteksen hoitoon tähtäävä säätelijä-T-soluihin perustuva hoito on etenemässä faasin 1 -tutkimukseen, Hurme kertoo

Säätelijäsolut saavat muut T-solut ruotuun

Mutta jos säätelijä-T-soluja käytetään hoitokeinona, pitääkö niitä hillitä vai kannustaa? Kannustaa, vastaa Hurme.

–  Säätelijä-T-solujen avulla voidaan pyrkiä palauttamaan elimistön toleranssi, eli kyky sietää omia kudoksia. Näyttää siltä, että säätelijä-T-solut voivat rauhoittaa koko immuunijärjestelmää esimerkiksi hillitsemällä tappaja-T-solujen ja yliaktiivisten auttaja-T-solujen toimintaa. Juuri nämä solut ovat usein keskeinen osa autoimmuunisairauksia.

Japanissa Antti Hurme haluaa opiskella menetelmiä, joilla voidaan laboratorioissa tuottaa säätelijä-T-soluja eli iTreg-soluja. Ihmisen veressä luonnollisia säätelijä-T-soluja on vain vähän, joten jos niitä halutaan hoitokeinoksi, niitä pitää niitä osata valmistaa kehon ulkopuolella.

– Jos onnistuisimme tekemään ihmisen normaaleista T-soluista stabiileja säätelijäsoluja, niitä voisi tulevaisuudessa käyttää terapiavälineinä. Sakaguchin laboratoriossa on opeteltu, missä oloissa tavalliset T-solut saadaan kääntymään ITreg- linjalle, pysymään siinä ja miten mitataan, että ne pysyvät linjalla, Hurme tiivistää. Hänen tavoitteenaan on jatkaa tätä tutkimuslinjaa osana InFLAMES-lippulaivaa.

Kun virta vie, surffataan

Antti Hurmeen mukaan Japaniin lähtee koko perhe, puoliso ja lapset, 2-vuotias taapero ja toinen alle puolivuotias pienokainen. Sekä kutsu Japaniin että immunologiakeskuksen johtajuuteen tulivat Hurmeelle yllättäen, mutta hän sanoo, että kun virta vie kovaa, ei kannata pyristellä vastaan, vaan surffata.

– Välimatka on pitkä ja aikaero iso, mutta uskon, että immunologiakeskuksen johtaminen onnistuu siitä huolimatta. Tässä jää kuitenkin potilastyö pois, joka on melko sitovaa.

Vahvuutenaan Antti Hurme pitää sitä, että hän ymmärtää sekä tutkimuksen että sairaalamaailman realiteetteja ja käytäntöjä. Hän haluaa madaltaa raja-aitoja ja tuoda kliinikoita ja tutkijoita yhteen siten, että molemmat hyötyvät kohtaamisista ja näköalat avartuvat.

– Olen helposti lähestyttävä, en pure, eli olkaa rohkeasti yhteydessä! Olen helppo linkki klinikkaan ja otan mielelläni verkostoitumispyyntöjä vastaan. Toimin siltana klinikan ja perustutkimuksen välillä, se on minun hommani!

Teksti: Liisa Koivula

Kuva: Esko Keski-Oja

Tutustu Turun immunologiakeskuksen sivuihin ja liity mukaan!